15.11.2006

Alavuden käräjäoikeuden tuomio 22.6.2004

Virallisen syyttäjän syytteestä käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli menetellyt seuraavalla tavalla:

1) A oli 1.3.2002 valmistanut väärän vuokrasopimuksen, jonka mukaan Auto- ja konekorjaamo A oli vuokrannut B Oy:lle kuorma-autoyhdistelmän, ja väärentänyt vuokrasopimukseen B Oy:n edustajan allekirjoituksen, käytettäväksi harhauttavana todisteena.

2) A oli 1.3.2002 valmistanut värikopiokoneella jäljennöksen Länsi-Suomen lääninhallituksen B Oy:lle myöntämän tavaraliikenteen harjoittamista koskevan yhteisöluvan oikeaksi todistetusta jäljennöksestä.

3) A oli 18.6. - 23.7.2002 kuljettanut tiellä tavaraa ilman liikennelupaa korvausta vastaan. A oli tällöin käyttämällä kohdassa 1 mainittua väärää sopimusta ja kohdassa 2 mainittua jäljennöstä kuljettanut tavaroita Suomen ja ulkomaiden välillä.

Käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen syytekohdassa 1 väärennykseen ja syytekohdassa 3 luvattomaan tavaraliikenteen harjoittamiseen.

Syytekohdan 2 osalta käräjäoikeus lausui, ettei yhteisöluvan pelkkä kopioiminen täyttänyt väärennysrikoksen tunnusmerkistöä. Väärennyksen tekotapoina mainittiin valmistaminen, väärentäminen ja käyttäminen. Valokopion ottaminen alkuperäisestä asiakirjasta ei ollut laissa tarkoitettua asiakirjan valmistamista. Kyseiseen asiakirjaan ei ollut tehty minkäänlaisia muutoksia, jotka tekisivät sen vääräksi. Näin ollen A ei ollut tässä kohdassa syyllistynyt väärennykseen.

Käräjäoikeus hylkäsi syytekohdassa 2 syytteen väärennyksestä ja tuomitsi A:n syytekohtien 1 ja 3 osalta sakkorangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Jari Rönkkö ja lautamiehet.

Vaasan hovioikeuden tuomio 15.7.2005

Syyttäjä valitti hovioikeuteen ja vaati, että A tuomitaan rangaistukseen väärennyksestä myös kohdan 2 osalta. Syyttäjä viittasi muun muassa siihen, että yhteisön luvan jäljennös oli asiakirja, josta ei saanut ottaa jäljennöstä käytettäväksi. Oikeaksi todistettuja jäljennöksiä voi saada vain myönnetystä yhteisöluvasta, ja jäljennöksessä piti näkyä lääninhallituksen alkuperäinen leima ja ratkaisijan allekirjoitus. A oli valmistanut tällaisesta jäljennöksestä värivalokopion ja harjoittanut sillä liikennettä. A:lla oli ollut hallussaan väärennetty asiakirja, jota oli käytetty harhauttavana todisteena.

Hovioikeus totesi, että yhteisöluvan haltijaksi oli merkitty B Oy. A oli ottanut värivalokopion alkuperäisestä oikeaksi todistetusta yhteisöluvan jäljennöksestä muuttamatta ottamaansa valokopiota millään tavalla. Auto- ja konevuokraamo A oli kuljettanut maanteitse tavaraa toisen lukuun käyttäen hyväkseen A:n ottamaa värivalokopiota B Oy:lle kirjoitetusta oikeaksi todistetusta yhteisöluvan jäljennöksestä. A oli lisäksi valmistanut käräjäoikeuden tuomion kohdasta 1 ilmenevän väärän vuokrasopimuksen.

Koska tarkastusviranomaisen tuli tietää, ettei yhteisölupaa voitu siirtää kolmannelle, hovioikeus katsoi, ettei rikoslain 33 luvun 6 §:n 1 momentin säännös soveltunut A:n tekoon näissä olosuhteissa. Näköisjäljennöstä ei siten ollut käytetty taikka edes voitu käyttää oikeudellisesti merkityksellisenä todisteena oikeuksista, velvoitteista tai tosiasioista. Todistuskappale ei myöskään ollut ollut rikoslain 33 luvun 6 §:n 2 momentin tarkoittamassa mielessä väärä, koska se ei todisteena käytettäessä ollut voinut olla omiaan antamaan erehdyttävää kuvaa alkuperästään tai antajansa henkilöllisyydestä. Sillä, että A oli väärentänyt kohdasta 1 ilmenevän vuokrasopimuksen, ei näin ollen ollut merkitystä nyt kysymyksessä olevan kohdan 2 oikeudelliseen arvioon.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Seppo Männikkö, Osmo Hänninen ja Kari-Matti Kauppila. Esittelijä Jonna Järvi.

Perustelut

Tausta ja kysymyksenasettelu

1. Länsi-Suomen lääninhallitus oli 27.8.1999 tekemällään päätöksellä myöntänyt B Oy:lle luvan harjoittaa toisen lukuun kansainvälistä tavaraliikennettä maantiellä päätöksessä mainitulla alueella (yhteisölupa). Yhtiölle oli yhteisöluvan alkuperäiskappaleen ohella annettu oikeaksi todistettu jäljennös luvasta. Jäljennös oli lääninhallituksen asianomaisen virkamiehen allekirjoittama ja se oli varustettu lääninhallituksen leimalla. Lupaehdoissa todettiin muun muassa, että liikenteenharjoittajan oli säilytettävä luvan alkuperäinen kappale, luvan oikeaksi todistettu jäljennös oli pidettävä mukana ajoneuvossa ja lupa oli vaadittaessa esitettävä toimivaltaiselle viranomaiselle.

2. A on ottanut värivalokopion mainitusta yhteisöluvan oikeaksi todistetusta jäljennöksestä ja pitänyt sitä kuorma-autossa tavaroita kuljettaessaan. Kysymys on siitä, onko A valmistanut väärän asiakirjan käytettäväksi harhauttavana todisteena ja siten syyllistynyt väärennykseen.

Sovellettavat säännökset

3. Rikoslain 33 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan väärennyksestä on tuomittava muun muassa se, joka valmistaa väärän asiakirjan tai muun todistuskappaleen käytettäväksi harhauttavana todisteena. Todistuskappaleena pidetään luvun 6 §:n 1 momentin mukaan asiakirjaa ja sen näköisjäljennöstä, jos sitä käytetään tai voidaan käyttää oikeudellisesti merkityksellisenä todisteena oikeuksista. Pykälän 2 momentin mukaan tällainen todistuskappale on väärä, jos se todisteena käytettäessä on omiaan antamaan erehdyttävän kuvan alkuperästään tai antajansa henkilöllisyydestä.

Korkeimman oikeuden kannanotto

4. Lakiin perustuvan kansainvälistä tavaraliikennettä koskevan lupajärjestelmän mukaan lääninhallitus antaa alkuperäisen luvan lisäksi myös oikeaksi todistetun jäljennöksen yhteisöluvasta, jota lupaehtojen mukaan on pidettävä ajoneuvossa ja esitettävä vaadittaessa poliisi-, tulli- tai rajavartiomiehelle. A on itse valmistanut kopioimalla jäljennöksen lääninhallituksen antamasta yhteisöluvan oikeaksi todistetusta jäljennöksestä käytettäväksi sanotussa tarkoituksessa. A:n ottama värivalokopio on ulkonäöltään vastannut viranomaisen oikeaksi todistamaa luvan jäljennöstä ja antanut vaikutelman, että lääninhallitus on sen antanut. Näin ollen A:n valmistama kopio on ollut omiaan antamaan erehdyttävän kuvan alkuperästään. Asiakirja on siten ollut laissa tarkoitetuin tavoin väärä. Kun A on valmistanut näköisjäljennöksen käytettäväksi harhauttavana todisteena, hänen menettelynsä täyttää väärennyksen tunnusmerkistön.

5. A:ta on syytetty vain siitä, että hän on valmistanut sanotun väärän asiakirjan käytettäväksi harhauttavana todisteena. Sillä hovioikeuden toteamalla seikalla, olisiko asianomainen virkamies asiakirjaa yhdessä hovioikeuden tuomiosta ilmenevän vuokrasopimuksen kanssa käytettäessä voinut erehtyä siitä, että A:lla niiden perusteella oli oikeus tavarankuljetukseen, ei ole tämän syytteen arvioinnissa merkitystä.

Tuomittava rangaistus

6. A:n syyksi nyt luettu väärennys on kohdistunut viranomaisen antamaan asiakirjaan. Tämän rikoksen ja A:n syyksi käräjäoikeuden lainvoimaisella tuomiolla jo luettujen rikosten luonne ja niillä tavoiteltu hyöty edellyttävät, että A tuomitaan teoistaan ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

Syytekohdan 2 osalta A:n syyksi luetaan rikoslain 33 luvun 1 §:n 1 momentin sekä 6 §:n 1 ja 2 momentin nojalla 1.3.2002 tehty väärennys.

A tuomitaan hänen syykseen nyt luetusta väärennyksestä (kohta 2) sekä Alavuden käräjäoikeuden 22.6.2004 hänen syykseen lukemista 1.3.2002 tehdystä väärennyksestä (kohta 1) ja 18.6. - 23.7.2002 tehdystä luvattomasta tavaraliikenteen harjoittamisesta (kohta 3) yhteiseen 3 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Yhteinen vankeusrangaistus on ehdollinen. Koeaika alkaa Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä ja päättyy 31.10.2008.

Tuomioistuin voi määrätä ehdollisen vankeuden pantavaksi täytäntöön, jos tuomittu tekee koeaikana rikoksen, josta tuomioistuimen harkinnan mukaan hänet olisi tuomittava ehdottomaan vankeuteen ja josta syyte on nostettu vuoden kuluessa koeajan päättymisestä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Kati Hidén, Kari Kitunen, Liisa Mansikkamäki ja Pasi Aarnio. Esittelijä Nina Immonen (mietintö).

Esittelijän mietintö

Määräaikainen oikeussihteeri Immonen: Mietintö on perustelujen kappaleiden 1 - 3 osalta Korkeimman oikeuden tuomion mukainen. Väärennysrikoksen tunnusmerkistön täyttymisen osalta Korkein oikeus lausunee seuraavan.

Väärennyssäännösten tarkoituksena on suojata asiakirjojen ulkonaista luotettavuutta eli niiden oikeudellista aitoutta. Todistuskappale on väärä, milloin se on omiaan antamaan erehdyttävän kuvan antajansa henkilöllisyydestä. Tällä tarkoitetaan esimerkiksi, että asiakirjan tai muun todistuskappaleen antajaa tai muuta asiakirjan alkuperää osoittavaa tietoa muutetaan tai vääristellään.

Asiassa on riidatonta, ettei A:n värivalokopiokoneella ottama kopio eroa alkuperäisestä asiakirjasta. Asiakirjan antajaa tai vastaanottajaa koskevia tietoja tai tunnisteita ei ole muutettu, eikä se muutoinkaan sisällöltään poikkea alkuperäisestä.

Väärennyssäännöksessä tarkoitetun erehdyttämistarkoituksen tulee kytkeytyä siihen, että vastaanottaja todella erehtyy luulemaan todistuskappaletta oikeaperäiseksi tai väärentämättömäksi, ja että vastaanottaja juuri tällä perusteella, eli todistuskappaleen aitoutta koskevan erehdyksen harhauttamana, saataisiin tekemään tai tekemättä jättämään jotakin.

Identtisen asiakirjan valmistaminen kopioimalla, vaikkakin erehdyttämistarkoituksessa, ei tee asiakirjasta väärää. Asiakirja vastaa monistamisesta huolimatta sen antajatahon tahtoa. Se seikka, että edellä kuvatulla tavalla valmistettu kopio on muun kuin asiakirjan osoittaman oikeuden haltijan eli aidon adressaatin hallussa, ei muuta asiaa.

Käsillä olevassa tapauksessa erehdyttämistarkoitus kytkeytyykin ulkopuolisen tahon erehtymiseen siitä, että asiakirjan esittäjä on asiakirjan oikea haltija eli asiakirjaan sisältyvän oikeuden, velvoitteen tai tosiasian subjekti. Tällaisissa tapauksissa vastaanottajan erehdyttäminen perustuu asiakirjan ulkopuolisiin seikkoihin eikä asiakirjan oikeaperäisyyttä koskevaan erehdykseen. Erehdyttämistarkoituksessa hankitun tai valmistetun asiakirjan oikeudetonta käyttämistä ja asiakirjan esittäjän henkilöllisyyttä koskevaa erehdyttämistä saatetaan tarkastella lähinnä petoksen tai viranomaiselle annetun väärän todistuksen tunnusmerkistöjen nojalla. Käsillä olevassa tapauksessa teonkuvaus sisältää kuitenkin vain väärän asiakirjan valmistamisen erehdyttämistarkoituksessa.

Lääninhallitus on myöntänyt B Oy:lle edellä mainitun yhteisöluvan. A:n kopioimalla valmistama asiakirja ei ole tunnusmerkistön tarkoittamalla tavalla väärä, sillä se ei anna lainkohdassa tarkoitetulla tavalla erehdyttävää kuvaa alkuperästään tai antajansa henkilöllisyydestä. Näin ollen kysymyksessä ei ole asiakirjaväärennys.

Näillä perusteilla Korkein oikeus ei muuttane hovioikeuden tuomiolauselmaa.